Mäkihyppy eli 1950- ja 1960-luvuilla vahvan kasvun aikaa Suomessa. 1940-luvun lopulla syntyneet suuret ikäluokat ottivat lajin omakseen niin katsojina kuin aktiivisina harrastajinakin. Suurimmat kilpailut houkuttelivat mäkimonttuihin kymmeniä tuhansia katsojia. Omatekoisia hyppyrimäkiä rakennettiin kiivaasti ympäri maata, ja monet veikkokankkoset yrittivät imitoida esikuvansa hyppyjä Lahden ja Puijon suurmäistä.
Laji oli aikansa nuorisoilmiö myös Nurmijärvellä. Mäkihypyn paikallinen kiintopiste oli suojeluskunnan 1930-luvun puolivälissä rakentama ja vuonna 1944 kunnalle lahjoittama hyppyrimäki Kirkonkylän Parkkimäessä.
Sotien jälkeen mäki oli käytössä ainakin 1960-luvun puoliväliin saakka. Mäen käyttökuntoon laittamisesta ja hoidosta vastasivat nuoret mäkimiehet itse, ja ainakin joinain talvina se myös valaistiin muutamana päivänä viikossa. Parkkimäellä järjestetyt kansalliset mäkihyppykilpailut houkuttelivat mäen reunoille parhaimmillaan useita satoja katsojia, ja he saivatkin ihmetellä pisimmillään lähes 40 metriin kantaneita hyppyjä.
Miehuuskoe Sörkän hiekkakuopalla
Kunnan urheilutoimi oli 1950- ja 1960-luvuilla vielä pieni, eikä resursseja rakentaa tai ylläpitää hyppyrimäen kaltaisia urheilupaikkoja ollut. Siitä huolimatta omaa mäkeä suunniteltiin 1960-luvun taitteessa myös Rajamäelle. Suunnitelmat etenivät ainakin niin pitkälle, että valtion urheilulautakunnan mäkiasiantuntija kävi kertaalleen paikan päällä katsastamassa sopivia paikkoja.
Vuoden 1960 kunnalliskertomukseen kirjatun arvion mukaan Patterinmäelle (nykyisin Kupinmäki) olisi saanut kohtuullisin kustannuksin rakennettua ainakin 25 metrin pituisen mäen. Mäkihanke ei kuitenkaan tästä edennyt, joten muualla kuin Kirkonkylässä asuvien nurmijärveläisten oli tyytyminen omatekoisiin mäkiin.
Rajamäellä parhaat luonnonolosuhteet mäenlaskuun löytyivät Käpylän metsistä ja Sörkän hiekkakuopasta nykyisen Kupinmäen reunamilla. Rajamäkeläistä nuorisoa kokoontui talvisin Sörkän monttuun laskemaan mäkeä ja hyppimään lumesta rakennetuista hyppyreistä, jotka mahdollistivat noin 10 metrin hypyt. Takarinne oli niin jyrkkä ja vaikeasti laskettava, että siitä kehkeytyi paikallisessa nuorisokulttuurissa eräänlainen miehuuskoe.
Sörkän rämäpäät rakensivat Käpylän metsiin myös puisen hyppyrimäen alastulorinteineen ja tuomaritorneineen. Muistitiedon mukaan epävirallinen mäkiennätys oli 22 – 23 metrin luokkaa. Mäessä järjestetyt kilpailut keräsivät osanottajia Hyvinkäältä asti ja niistä uutisoitiin myös Nurmijärven Sanomissa. Rajakaaren talonmieheksi ryhtynyt entinen mäkimies Matti Suoniemi kiitteli maaliskuussa 1964 vuolaasti paikallisten nuorten aloitteellisuutta:
”Pojat ovat osoittaneet todella kiitettävää omatoimisuutta kyhätessään mäen tänne. Olen tosin kuullut, että mäkiajatus on ollut jo monen vuoden ajan vireillä, joskus jopa lähellä toteutumistakin, mutta lähinnä taloudellisista syistä aina täytynyt jättää. Pojilla on kova innostus kunnon mäkeen. Välineiden puute tuottaa heille myös vaikeuksia, mutta he ovat panneet itse asian alulle ja kuka tietää, vaikka heillä jo ensi talvena olisikin oma mäki. Itse puolestani lupaan ohjata poikia mahdollisuuksieni mukaan.”
Nurmijärven mäkihyppyilmiö perustui spontaaniin, omaehtoiseen harrastamiseen, jossa kunnalla tai seuroilla ei juuri ollut merkitystä, ja tarvittavat suorituspaikat rakennettiin ja kunnostettiin itse.
Toiminnan epäorganisoitunut luonne oli myös syynä sen hiipumiseen. Esimerkiksi Käpylän mäki oli rakennettu omin luvin Helsingin Kaupunkilähetyksen maille ja se jouduttiin purkamaan läheisen Hangon-Mäntsälän-tien rakentamisen takia jo 1960-luvun lopulla. Pian purettiin myös Parkkimäen mäki Kirkonkylässä. Samalla nuorten mielenkiinto kunnassa suuntautui muihin aktiviteetteihin.
Jouni Lavikainen
Onko sinulla muistoja Nurmijärven urheilukulttuurista tai urheilupaikoista? Voit lähettää niitä Nurmijärven historian kirjoittajille näiden verkkosivujen kautta tai suoraan sähköpostilla kirjoittajille Jouni Lavikainen (jouni.lavikainen@tahto.com) ja Ossi Viita (ossi.viita@tahto.com).
Lähteet: Nurmijärven Sanomat 1963–1964. Irja Sormunen: Nurmijärven pitäjän historia 3. Nurmijärven kunta 1974. Jopas jotain: totta ja tarua Rajamäeltä. Rajamäen kyläkirjan toimituskunta 2018. Rajamäell’ korkealla: Rajamäen kyläkirja. Rajamäell’ korkealla -toimituskunta 2015.
Otsikon kuva: Parkkimäen hyppyrimäki Kirkonkylässä vuonna 1961. Kuva: Nurmijärven museo, kuvaaja Jorma Koskenlaakso
