Joku voi kysyä, miksi historiaa kannattaa tutkia? Vastaan, että ainakin kiinnostavuuden ja tärkeyden vuoksi. On hyvä tietää, mistä ja miten olemme tähän tulleet, vaikka tietä kuljetaankin eteenpäin. Historian tunteminen auttaa ymmärtämään nykyisyyttä ja luo pohjan tulevaisuuden rakentamiselle.
Sain nuorena opiskelijana isältäni joululahjaksi Nurmijärven pitäjän kolmiosaisen historiateoksen, jonka luin nopeasti läpi. Jo kouluaikana meille oli hankittu 12-osainen Carl Grimbergin “Kansojen historia”. Sitä luin hitaammin ajan kanssa. Ne loivat pohjaa historiaharrastukselleni. Päiviö Tommila kirjoitti Nurmijärven pitäjänhistorian kaksi ensimmäistä osaa, jotka ilmestyivät vuosina 1958 ja 1959. Irja Sormusen tekemä kolmas osa tuli vuonna 1974. Ensimmäinen osa kertoo pitäjän asuttamisesta ja varhaisimmista vaiheista. Myöhemmät kaksi osaa käsittelevät osin lomittain Nurmijärven vaiheita 1960-luvulle asti.
Nyt tekeillä oleva neljäs osa alkaa 1960-luvulta, mikä onkin eräänlainen saranakohta Nurmijärven historiassa. Kun 1950-luvun Nurmijärvi oli vielä maalaispitäjä, johon voimme yhä tutustua vanhoissa kotimaisissa elokuvissa, alkoi 1960-luvulla väkiluvun voimakas kasvu ja kehitys kohden tätä nykyistä, modernia suurkuntaa.
Pikatieksikin kutsuttu Hämeenlinnantie yhdisti meidät pääkaupunkiseutuun. Kerrostaloja alettiin rakentaa ja elinkeinorakenne alkoi monipuolistua. Taajamien teitä päällystettiin ja niistä tuli katuja. Hevonen poistui kyläkuvasta ja tilalle tulivat traktorit, kunnes niitäkin näki enää vain katuja kunnostamassa.
Klaukkalan kasvu kunnan suurimmaksi taajamaksi alkoi 1960-luvulla.
Kunnasta on tullut Nurmijärven ylivoimaisesti suurin työantaja. Ensimmäinen kunnanjohtaja, Kaino Salminen, nimitettiin vuonna 1968, mikä symboloi myös palkatun virkakunnan aseman muuttumista. Vielä 1950-luvulla luottamushenkilöt, usein -miehet, hoitivat sellaisiakin kunnan tehtäviä, jotka myöhemmin siirtyivät kuntaorganisaation kasvaessa työntekijöiden, monesti naisten, vastuulle.
Paljon 1960-luvulla alkanutta on jo ehtinyt päättyäkin. Vuonna 1961 aloitti paikallislehti Nurmijärven Sanomat ja seuraavana vuonna rakennettiin Rajamäelle tapahtumatalo Rajakaari, joita kumpaakaan ei enää ole. Kunnan suurimmaksi sektoriksi kasvanut sosiaali- ja terveystoimi siirtyi sekin äskettäin pois kunnan hoteista. Valtion lähipalvelut ovat kiikun kaakun.
Jotain pysyvääkin on, kuten koululaitos, josta kunta vastaa edelleen. Tosin ekin on kokenut 60-luvulta lähtien suuria muutoksia. Ja koko ajan on haaveiltu Klaukkalan radasta, joka loisi junayhteyden Nurmijärveltä etelään. Sitä odotetaan edelleen. Vilkkaat yhteydet pääkaupunkiseudulle hoidetaan henkilöautoilla ja busseilla. Hangon rata on kuitenkin sähköistetty, ehkä se kokee sen myötä renessanssin.
1960-luvulta alkaen on siis tapahtunut paljon, ja on oikea hetki saada siitä kokonaisnäkemys. Se on tärkeätä myös siksi, että vielä on keskuudessamme henkilöitä, jotka voivat kertoa, miten kaikki tapahtui. Kirjoittajina toimivat kokeneet historiantutkijat Jouni Lavikainen ja Ossi Viita. Kunnanjohtaja Outi Mäkelän johdolla on 12-jäsenisessä historiatoimikunnassa käyty vilkasta keskustelua, kommentoitu kirjoittajien työn tuloksia ja annettu heille virikkeitä. Myös kuntalaisia on kutsuttu keskustelutilaisuuksiin antamaan oma panoksensa historiahankkeeseen.
Kokemukseni on, että historia todella kiinnostaa nurmijärveläisiä. Historiatoimikunnassa ja yleisötilaisuuksissa on ollut erittäin innostunut ilmapiiri.
Markku Jalava, historiatoimikunnan jäsen.
Kirjoittaja, Markku Jalava, on syntyperäinen nurmijärveläinen ja Nurmijärven Sanomien päätoimittaja vuosina 1978 – 1997. Lehtityön jälkeen Jalava on kirjoittanut Nurmijärven Seurakunnan, Nurmijärven Apteekin, Nurmijärven VPK:n, Nurmijärven taksiautoilijoiden, Kivi-juhlien ja Savitorpan keramiikka-ateljeen historiikit sekä toiminut luottamushenkilönä useissa paikallisissa yhteisöissä.
Otsikon kuva: Pariskunta hevoskärryjen kyydissä Nurmijärven kirkonkylässä, 1960-luvun loppu. Nurmijärven museon Matti Rintalan kuvakokoelmat. Kuvaaja: Matti Rintala.