Lapsuuden muistoja Rajamäellä
Lapsuus 1970-luvun Rajamäellä oli kyllä kultaista aikaa. Ilma oli hiivasta sakeanaan, mutta se ei haitannut – paitsi, että se sai haikailemaan pullan perään. Onneksi kylällä oli oma leipomo. Vaikka pullasuttu toimikin polttoaineena, sillä pääsi pitkälle; lasten vapaa liikkumissäde oli tuolloin monta kilometriä. Sen säteen sisään jäi monta metsää, kiveä, kukkulaa ja mikä parasta, Sääksin uimaranta. Rajamäellä kaikki tunsivat toisensa toisensa, jos eivät nimeltä, niin vähintään vaatteista, kävelytavasta tai viimeistään autosta. Kyläläiset muodostivat yhteisön, mikä näkyi erityisesti Rajamäen latupäivillä ja Rajamäen patikan aikoihin, kun kaikki kynnelle kykenevät kiersivät Kiljavan nummia ja illaksi keräännyttiin Rajakaareen tansseihin. Voi niitä aikoja!
T. T.
